Pieni kuolema

Mitä on ”pieni kuolema”?

Lausumahan kuulostaa varsinaiselta kliseeltä, mutta samalla kertaa hyvinkin vakavalta asialta.

Aika äskettäin iltapäivälehti otsikoi: ”Kotini on hautani.” En aivan tarkkaan tiedä, mitä iltapäivälehti sillä halusi sanoa, mutta jäljempänä lehtijutun väliotsikoinnista ymmärsin naishenkilön eläneen vuosia sängyssä. Onko se pieni kuolema?

Pieni kuolema on varmasti totisinta totta erityisesti silloin, kun tulevaisuuden näkymät näyttävät synkiltä. Silti kaikki elämisen mahdollisuudet ovat olemassa. Lausuisin tässä, että ehkä: ”Eteen on yllättäen noussut aita, sen ylitse ei pääse, eikä aidassa ei näy aukkoja tai rakoja, josta pääsisi jatkamaan suunnitelmassa ollutta matkaansa eteenpäin.” Joka tapauksessa mikä tahansa pieni kuolema pysäyttää meidät ja tuo eteen meille jokaiselle aivan uuden tilanteen.
Ja siihen on vain sopeutuminen.                                                

Asialla on toki hyviäkin puolia.

Sanoisin, että kohdatessaan pienen kuoleman vielä voi/tai voi aloittaa uuden nousun takaisin elämään. Se ei kuitenkaan onnistu tai käy tuosta noin vaan.    
Tässä yhteydessä ei voida puhua uudestisyntymisestä, vaan kyse on aivan jostakin muusta. Asiaa voi lähestyä useilta eri katsantopuolilta. Eräs lähestymistapa voisi olla pohdinta ihmisen eri ikäkaudet.

Kun ajattelemme itseämme elivuosien eri jaksoihin (lapsuus, nuoruus, aikuisuus, keski-ikä, kypsä keski-ikä ja vanhuus) löytyy jokaiselta hyvinkin erilaisia hetkiä, joihin voisimme liittää sanonnan ”pieni kuolema.”

Mutta ei asia aivan niin yksinkertainen ole.

Ei jokainen elämämme kriisi ole pieni kuolema, vaikka se hetken aikaa siltä saattaa tuntuakin.

Kuolema on aina lopullinen fyysisessä ja biologisessa mielessä, ajattelimme kuolemasta sitten miten tahansa. Ja "pieni kuolema" on yhtä lailla myös lopullista.

Aion pohdiskella, millaiset asiat itseni kohdalla eri-ikäkausina saattaisivat synkentää tulevaisuutta ja auheuttaa pienen kuoleman. Saa kommentoida käsityksiäni ja esimerkkejäkin.
Luen ne hyvin mielelläni ja ehkä saan niistä uutta virtaa näkemyksilleni ja synkälle aiheelleni.

Lapsuus

Ehkä lapsuudessa "pieni kuolema" on sellainen asia, mitä itse emme ehkä lapsena kykene määrittelemään. Sen määrittelevät suurimmalle osalle meistä toiset - tai me itse aikuisina. ”Pieni kuolema” aiheuttaa siis ehkä enemmän surua kuin heti alkuun osaisi ajatellakaan.
Nuoruus

Nuoruus saattaa tuoda kohdattavaksi hyvinkin monen tyyppisiä pieniä kuolemia. Tässä pieni kuolema voisi tarkoittaa kuitenkin sellaista lähinnä negatiivistä asiaa tai tapahtumaa, joka vaikuttaa koko loppuelämään.

Aikuisuus    
Pohdin tässäkin yleisellä tasolla. Aikuisena meillä on jo usein selkeät tavoitteet. Mutta jos niiden suhteen tulee totaalinen tyrmäys, on pohdittava tavoitteet kokonaan uudelleen. Esim. oma koti, perheen hajoaminen tai meitä kohtaava onnettomuus. Elämisen uudelleen järjestely täysin entiselleen ei ole sellaisenaan mahdollista. On ikään kuin aloitettava alusta.

Keski-ikä
Keski-iässä ei kuolemaa välttämättä ajatella kokreettisesti. Mutta se kuitenkin tiedostetaan aivan eritavoin kuin nuoruudessa. Siinä mielessä keski-ikä on kulminaatio.
Jokin synkkä hetki voi tuntua pieneltä kuolemalta. Esim. työttömyys tai työkyvyttömyys, aikaisemman sosiaalisen elämän menetys.

Kypsä keski-ikä
Kun William (Bill) Clinton valittiin ensimmäistä yhdysvaltain presidentiksi, hänen sanottiin olevan kypsässä keski-iässä. Bill Clinton oli muistaakseni n. 56-vuotias.
Minä puolestani alan olla pian jo ylikypsä Clintoniin verrattuna.
Elämään oleellisesti kuuluvat toiminnat alkavat hidastua: juoksen, mutta hitaammin. On selvää että ikääntyminen jättää merkkinsä, aivan kuin se jättää merkkinsä luontoonkin.
Monet ikäisistäni ovat jo menettäneet vanhempansa. Valitettavan iso osa meistä on jo haudannut lapsiaankin. Siinä menettää jotain enemmän kuin vain rajan taa menettämänsä ihmiset.
Vanhuus

Mistä vanhuus alkaa? Vaikea kysymys, mutta ajattelen vanhuuden alkavan silloin, kun itsensä tuntee vanhaksi.

Palaan alussa mainitasemiini määritelmiini pienestä kuolemasta: ”Silloin tulevaisuuden näkymät elämän jatkumiseksi näyttävät synkiltä. Silti kaikki elämisen mahdollisuudet ovat olemassa. ” Ja: ”kohdatessaan pienen kuoleman vielä voi aloittaa uuden nousun takaisin elämään”.

Millaiset asiat vanhus kokee itse pieneksi kuolemaksi kokee? Siihen minulla ei ole vastausta. Sen sijaan kuolemastaan iäkkäät ihmiset kyllä puhuvat useasti. Mutta se vanhuusiän ”pieni kuolema.” Vanhushan ei saisi vaatia mitään, ei ainakaan mitään sellaista, mikä  nuorelle tai aikuiselle on luonnollista. Vanhuksen pitäisi olla rauhallinen ja sopuisa, vanhan tulisi hyväksyä kaikki.  Lisäksi vanhushan aiheuttaa/antaa työtä monella sektorilla. Jos hän ei suostu sopeutumaan, vaan on ilkeä vanhus tai muutoin heikosti kommunikoiva vanhus, niin hän muuttuu tavallaan näkymättömäksi - muille kuin omaisilleen. Tällainen ”pieni kuolema” aiheuttaa ulkopuoliselle ehkä enemmän ongelmia kuin heti alkuun osaisimme ajatellakaan?
Asiaan perehtyminen taitaisi vaatia enemmänkin pohdintaa.

Pitäisi varmaan keksiä jokin parempi ilmaisu sanaparille ”pieni kuolema.”  Silloin vastauksia voisi löytyä helpommin. Otan ehdotuksia vastaan.