Syksyllä 2011 uutisoitiin ensin kerran, sitten toisenkin kerran tietovuodosta, kun henkilötunnuksia levitettiin internetin kautta. Tällainen tietovuoto horjutti merkittävästi luottamusta niin tietoturvallisuuteen kuin ihmisten suhtautumiseen sähköiseen asiointiin.
Isoveli valvoo verkkoa, mutta miten? Kaipa vastaus on, että vaillinaisesti, koska tietomurtoja on onnistuttu tekemään ja koska henkilötunnusten julkistaminen monia jo tällä hetkellä sivuaa.
Harri Kumpulaista pidän aika velhona. Ennen hänen novelliaan pidin - erityisesti suomalaista viranomaisviestintää - verkon ja virastohallinnon läpinäkymättömyyttä vakuuttavana. Mieleeni ei tullutkaan, että mikään englantilaisparodinen Knalli ja sateenvarjo voisi tulla edes lähelle suomalaista arkitodellisuutta.
Kumpulaisen novellissa Numerot kirjaamoylikirjuri tulee - sen sijaan, että kirjaisi vastasyntyneille henkilötunnuksia - poistaneeksi vanhempia tunnusnumeroita läjäpäin.
Näin ahkeroituaan kirjaamoylikirjuri poistaa "humpsis jämpsis pumpsis" numeroita. Tietokone on silmää nopeampi tuomaan uusia numeroita poistettavaksi.
Kirjaamoylikirjuria kiinnostaa, missä vaiheessa jotakin alkaa tapahtua. Hän toimii odottamattomasti. Hän tekee mahdottomuuksia.
Ja siinä onkin novellin mielenkiinto.
Kumpulainen kirjoittaa absurdia tapahtumaa, mutta tietovuoto on arkipäivää.
Harri Kumpulainen, novelli Numerot (novellikokoelmasta Pelin henki, 2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti