Taisin herättää vain kummastusta, kun ensimmäisen kerran kutsuin joukon ihmisiä koolle miettimään arkkiveisuja. Ensimmäinen kysymys olikin, että mikä se on?
Arkkiveisu oli markkinoilla ja tapahtumissa myytävä painotuote, arkki. Usein siinä oli runomuotoa, siis veisun tapaan riimiteltyä ja sanailtua nasevaa runoa, joka sopi vaikkapa tunnettuun rillumareihin tai tiettyyn sävelmään.
Arkkiveisu oli sen ajan keltaista lehdistöä. Arkkiveisu kommentoi maailmanpolitiikan tapahtumia tai paikkakunnan hirveää veritekoa. Skandaalit, kuninkaalliset häät tai vaikka murhaajan elämäkerta sopivat hyvin aiheiksi arkkiveisuun.
Arkkiveisu oli sen ajan twitter. Sen nopeampaa ei ollut kuin arkkiveisu. Se päihitti mennen tullen sanomalehdet tai Wiikko-Sanomat. Mikä olikin sitten kunniallisen ja arwoisan sanomalehden nimi kulloinkin.
Arkkiveisu oli rahvaalle eli tavalliselle ihmiselle. Arkkiveisua on aina myyty pikkurahalla.
Niin Tainarissakin tehdään. Sarjamme Satakuntalaisia arkiveisuja on aina myynnissä joko eurolla tai kahdella eurolla. Ja aiheeksi valikoituu asioita, jotka (tietysti) kiinnostavat jotakuta työryhmän jäsentä tai (tietysti) lukevia ihmisiä.
Niin tällaisia asioita arkkiveisuista tällä kertaa. Lähetyksemme päättyy tähän. Ja ensi kerralla lisää.
Lyhyestä arkkiveisu kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti