Auringon tyttö -kirjat ovat lähteneet postin mukana arvosteltaviksi niihin medioihin, mitkä alueensa tai julkaisualansa puolesta on poimittu postituslistalle. Toistaiseksi yhtään arviota ei ole julkaistu. Pienkustantajalle tämä on toistuva ongelma. Erityisen sapettavaksi tilanteen tekee epätasainen kynnys niissäkin lehdissä, joissa muuten pienkustantajia ja jopa omakustanteita arvioidaan - kuten kuuluukin tehdä. Tainarin porukka on pyöritellyt päätään, sillä käsikirjoituksen valikoidaan tarkoin. Muuta ei oteta kuin sellaista, joka todellakin kestää aikaa, mutta on myös tässä ajassa terävästi kiinni. Mitä siis mättää, paitsi tietysti yhä niukkeneva palstatila yleensä kritiikeissä ja erittäin lastenkirjallisuuden osalta? Ja paitsi tietysti pienkustantamon heikko näkyvyys yleensä arvioiden puolella.
Tainarin porukan kesken on keskusteltu siitäkin, että kotisivuillamme tarjotaan apua käsikirjoitusten muokkaukseen. Onko siis tästä päätelty Tainarin julkaisevan teoksia sillä tavoin kuin "palvelukustantamo" eli käytännössä painotalo - näin Tainarissa ei kuitenkaan toimita. Tainari kantaa riskin kustannuskynnyksen ylittävistä töistä. Meillä ei kirjailijaa sitouteta hankkimaan ennakkotilauksia, kuten joitakin pöyristyttäviä tapauksia alalla kuuluu tavattavan.
Tainarin apua saa käsikirjoituksensa ammattitaitoa vaativaan osaan; näiden kirjojen tai äänikirjojenkaan kannessa ei kuitenkaan ole Tainarin logoa. Viimeksi Eila I. Jaakkola Satakunnasta käytti Tainaria aforismikokoelmansa kanssa. Nämä ovat toimeksiantoja, joita harvakseltaan Tainarissa voidaan ottaa vastaan - resurssimme ovat pienet. Ottamaamme toimeksiantoa ei oteta omaan tuotekatalogiimme, mutta annamme tietotaitoa ja palvelua.
Rebekka-teoksesta on tullut yksi kritiikki, ainakin kustantamon tietoon. Mutta tätä teosta, jota itse vertaan Juha Ruusuvuoren Pyhän kalan kulttiin, ei ole arvioitu maakuntatasolla tai paikallislehdissä, onneksi julkaisemisesta juttuja on kyllä ja samoin kirjailijaa on haastateltu. Tämä on pienkustantamon riskejä - käsikirjoituksensa saavat hyväksytyksi hyvät tekijät, valtakunnallisen tason tavoittavilla töillä, mutta näiden saaminen arviointiin on osittain onnen varassa ja osittain näkyvyyden, äänekkyyden ja kekseliäisyyden varassa.
Markkinointi-ihminen puhuisi haasteesta. Minä en puhu haasteesta, mutta tunnistan tilanteen, jossa on vain luotettava hyvään työhön, osaamiseen ja vainuun. Tainarissa teroitetaan kynsiä ja lobataan kirjallisuuden puolesta. Tarinalla on voimaa. Tarinoille on saatava kritiikin mahdollisuus. Mitä siis neuvoksi, jos toimituksista ei löydy lukevaa väkeä? Tällainen ajatus on tullut ainakin niistä toimituksista, jonne on uponnut jo useampi kappale samaa teosta, ilman tietoakaan kritiikistä. Eihän sitä tässäkään neuvottomaksi jäädä. Tainari ottaa linjakseen huomioida kirjablogien pitäjät. Ja samoin lukupiirit. Jotain muuta, odottamatonta voi myös aina ilmaantua.
Mikäs Tainarin tassu seuraavaksi tarvitsee huomiota...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti